Nyt aiheeseen eli kuvataiteeseen. Etsin Pinterestistä hyviä ideoita talvisiin kuvistöihin ja löysin idean pastelliliiduilla tehdyistä revontulista. Revontulet ovatkin nyt melko ajankohtaisia, sillä revontulia on näkynyt lähiaikoina ympäri Suomea. Idean löysin siis täältä.
Tunnin alussa ajattelin näyttää valokuvia revontulista (kuvat voisivat itseasiassa pyöriä taululla koko tunnin ajan). Ajattelin myös lukea tarinan uskomuksesta, jonka mukaan revontulet ovat syntyneet ketun kiireestä. Omien kokeilujen kuvaaminen illalla oli hieman haastavaa, mutta kyllä näistä idea tulee esiin.
Vaakamalli
Pystymalli
Satu revontulien synnystä
Olipa kerran kettu, ja kylmä, pimeä tähtikirkas yö jossain kaukana, kaukana Pohjolan tuntureilla. Ketulla oli tulenpalava kiire, sillä se oli myöhässä vuosittaisesta mittelöstä, jossa kilpailtiin kettujen viekkausmestaruudesta. Niinpä se päättikin poiketa tavanomaiselta polultaan oikaistakseen tunturien halki, vaikka lumessa tarpominen varmasti ottaisikin kunnon päälle. "Sen minkä voimassa häviää, sen ajassa voittaa", tuumi repolainen, joka oli viekkaudestaan muiden kettujen keskuudessa tunnettu.
Vitivalkoinen lumi pöllysi repolaisen tassujen alla, kun se hyppelehti kinokselta toiselle. Vauhti oli hurja: ketun tavoittaessa tunturinlaen toisensa jälkeen sen tulipunainen turkki näytti liehuvan liekkinä kimmeltävien kinosten ja sysimustan taivaan rajamailla.
Korkeimman tunturinlaen päälle päästyään kettu oli jo aivan puhki. Se ei enää jaksanut pitää upeaa, pörröistä ja juhlakuntoon suittua häntäänsä arvokkaasti asennossa, vaan häntä iskeytyi maahan ketun eteenpäin viilettäessä. Vauhti oli niin kova, että hännän huiskiessa tuntureita siitä sinkosi kipinöitä, jotka pitkänä nauhana kiemurtelivat samantien taivaalle.
Lopulta kettu ehti määränpäähänsä, mutta sillä ei ollut kaiken kiireen keskellä aavistustakaan aiheuttamasta suuresta valonäytelmästä: kipinät tanssivat taivaalla, muuttivat väriään ja leimusivat upeana valomerenä kaikkien pohjoisen eläimien riemuna ja ihmetyksenä. Siellä niitä voi nähdä nykyäänkin, jos oikein hyvin onnistaa- revontulia, nimittäin.
(Lähde: http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/suppea_akatemia/maapallo/revon1.htm)
Olipa kerran kettu, ja kylmä, pimeä tähtikirkas yö jossain kaukana, kaukana Pohjolan tuntureilla. Ketulla oli tulenpalava kiire, sillä se oli myöhässä vuosittaisesta mittelöstä, jossa kilpailtiin kettujen viekkausmestaruudesta. Niinpä se päättikin poiketa tavanomaiselta polultaan oikaistakseen tunturien halki, vaikka lumessa tarpominen varmasti ottaisikin kunnon päälle. "Sen minkä voimassa häviää, sen ajassa voittaa", tuumi repolainen, joka oli viekkaudestaan muiden kettujen keskuudessa tunnettu.
Vitivalkoinen lumi pöllysi repolaisen tassujen alla, kun se hyppelehti kinokselta toiselle. Vauhti oli hurja: ketun tavoittaessa tunturinlaen toisensa jälkeen sen tulipunainen turkki näytti liehuvan liekkinä kimmeltävien kinosten ja sysimustan taivaan rajamailla.
Korkeimman tunturinlaen päälle päästyään kettu oli jo aivan puhki. Se ei enää jaksanut pitää upeaa, pörröistä ja juhlakuntoon suittua häntäänsä arvokkaasti asennossa, vaan häntä iskeytyi maahan ketun eteenpäin viilettäessä. Vauhti oli niin kova, että hännän huiskiessa tuntureita siitä sinkosi kipinöitä, jotka pitkänä nauhana kiemurtelivat samantien taivaalle.
Lopulta kettu ehti määränpäähänsä, mutta sillä ei ollut kaiken kiireen keskellä aavistustakaan aiheuttamasta suuresta valonäytelmästä: kipinät tanssivat taivaalla, muuttivat väriään ja leimusivat upeana valomerenä kaikkien pohjoisen eläimien riemuna ja ihmetyksenä. Siellä niitä voi nähdä nykyäänkin, jos oikein hyvin onnistaa- revontulia, nimittäin.
Tarinan jälkeen käydään läpi vielä kuinka revontulet oikeasti syntyvät. Selkeä selitys revontulien synnystä ja monista muista talven ilmiöistä löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisemasta Talven taikaa -oppimateriaalista.
Tavoitteet:
- pastelliliitujen käyttöön tutustuminen
- värien yhdisteleminen
Tarvikkeet:
- alusta
- musta kartonki
- pastellivärit
- lyijykynä
- mustaa peiteväriä
- sivellin
Piirretään liiduilla revontulia mustalle alustalle pastelliväreillä. Levitä värejä hieman toisiinsa sormella pystyvedoin. Pastellivärejä käytettäessä ei liitua saa painaa kovin paljon paperia vasten, jotta väriä levitettäessä ei työstä kuulla ei-toivottuja viivoja.
Työhön tulee alareunaan siluetti, jossa on puita. Kun revontulet ovat valmiit hahmottele lyijykynällä paperin alareunaan maa ja suunnittele mihin kohtaan haluat maalata puita. Pohdi myös millaisia (kuusia, mäntyjä, lehtipuita...) ja minkä kokoisia puita haluat maalata.
Käytä mustaa peiteväriä. Maalaa mustalla peitevärillä maa ja puut työhön suunnitelmien mukaan.
Vie työ kuivumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti